Thursday, February 14, 2008

Kiitämme Iivi Massoa Seppo Lehtoa puolustavasta sananvapauskommenteistaan muslimifanaatikkoja ja heitä yliymmärtäviä ihmisoikeusstalinisteja vastaan

Kiitämme Iivi Massoa Seppo Lehtoa puolustavasta artikkelistaan sananvapausasialla muslimifanaatikkoja ja heitä yliymmärtäviä ihmisoikeusstalinisteja vastaan

Tiedossa on, että apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on laittanut henkisesti nyrjähtäneen hurripirun, joka ei osaa edes kunnolla suomenkieltä, saati lankata kenkiään, valtionsyyttäjä Mika Illmanin (sairas mies-nimensäkin perusteella) vaatimaan tamperelaiselle Seppo Lehdolle ehdotonta vankeutta Muhammed pilakuvien julkaisusta mukamas ns. "uskonrauhan loukkaamisena"

Onko tämä oikeusvaltio http://oikeusvaltio.blogspot.com - Väitämme ettei ole?
------------------------

Sananvapaus vaakalaudalla

Lähetä juttu

Iivi Masso
Julkaistu: 27.1.2008

Viime aikoina Euroopan ja muun länsimaailman lehdistössä sananvapaus ja jumalanpilkka ovat olleet taas vahvasti esillä. Syitä on useita.
23. tammikuuta afganistanilainen 23-vuotias toimittaja, Sayed Perwiz Kambakshi, sai kuolemantuomion “islamin halventamisesta”. Hän oli kirjoituksissaan kommentoinut kriittisesti Koraanin naisten asemasta kertovia säkeitä.
Suomi, yhdessä EU:n ja muiden länsimaiden kanssa tukee Afganistanin nykyistä hallitusta, joka on valmis teloittamaan nuoren toimittajan väärien mielipiteiden julkaisemisesta. Lähetämme sinne miljoonia euroja rahaa ja vaarannamme tuhansien sotilaiden hengen, jottei nykyinen hallitus kaatuisi uuteen sisällissotaan ja sekasortoon.
Afganistanin operaation puolustajat vakuuttavat, että tuki maan nykyiselle hallitukselle on välttämätön, koska muuten Taleban saattaisi taas kaapata vallan. Mutta kuinka paljon nykyinen uusi uljas, vapautettu ja “demokraattinen” Afganistan, jossa sovelletaan islamilaista Sharia-lakia, oikeasti eroaa Talebanin hallitsemasta Afganistanista?
“Islamin halventaminen” on ollut huomion keskiössä muuallakin.
YK:n yleiskokous hyväksyi viime vuoden lopussa päätöslauselman, jonka tavoitteena on “uskontojen halventamisen” kriminalisointi maailmanlaajuisesti.
Dokumentti sisältää monien hyvien tavoitteiden – kuten syrjinnän torjunnan ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämisen – ohella ongelmallisia kohtia, jonka takia demokraattiset länsimaat eivät suostuneet allekirjoittamaan sitä. Päätöslauselmaa tukivat paitsi Islamilaisen Kongressin (OIC) 56 jäsenvaltiota, myös monet sellaiset maat, joita ei tunneta uskontojen ystävinä, mutta kylläkin sananvapauden vastustajina – esimerkiksi Venäjä, Kuuba, Valko-Venäjä, Kiina.
Ongelmallista päätöslauselmassa on symmetrian puute: se mainitsee islamin suojelun tarpeen seitsemän kertaa, muita uskontoja ja maailmankatsomuksia ei kertaakaan, eikä se puutu uskontovähemmistöjen syrjintään islamilaisissa maissa. Se myös vaatii uskontojen halventamisen kieltämistä tavalla, joka ei erota asiallista kritiikkiä halventamisesta.
Kansainvälisen Humanistisen ja Eettisen Liiton (IHEU) mukaan YK:n nykyiset pyrkimykset rajoittaa uskontojen kritiikkiä maailmanlaajuisesti vaarantavat vakavasti sananvapautta ja ovat siten ristiriidassa YK:n ihmisoikeusjulistukseen sisältyvän ilmaisuvapauden (§19) ja omantunnonvapauden (§18) kanssa.
Mikä rangaistus olisi YK:n mukaan sopiva uskontojen halventamisesta? Onko rangaistuksen afganistanilainen versio hyvä, vai valkovenäläinen, vai kanadalainen?
Myös länsimaat ovat nimittäin siirtyneet sensuroimaan uskontoihin, ja varsinkin yhteen uskontoon, kohdistuvaa kritiikkiä ja satiiria, vaikkeivät ne YK:n päätöslauselmaan yhtyneetkään.
Kanadassa on parhaillaan käynnissä prosessi, jossa valtiollinen ihmisoikeuskomissio syyttää toimittajaa Ezra Levantia viharikoksesta, koska hän julkasi vuonna 2006 kohutut tanskalaiset Muhammed-pilakuvat kohusta kertovan artikkelin kuvauksena. Levantilta vaaditaan rangaistukseksi julkista anteeksipyyntöä ja mahdollisesti sakkoja. Vaikka hän voittaisi jutun, hän kärsii prosessin takia moraalisesta ja taloudellisesta tappiosta. Tapaus toimii varoituksena muillekin toimittajille, todennäköisesti itsesensuuria lisäten.
Videoina julkisuuteen vuotaneessa kuulustelussa ihmisoikeusvirkailija kysyy Levantilta: “Mikä oli aikomuksenne, tarkoituksenne, kun julkasitte kuvat?” Täman kysymyksen muistaa moni Neuvostoliitossa “puhutteluihin” kutsuttu toimittaja. Nettikommentaattorit puhuvat jo ilkkuen “ihmisoikeus-stalinisteista”. Eivätkä perusteitta.
Samoihin aikoihin, 18. tammikuuta Valko-Venäjällä toimittaja Aleksandr Sdvizhkov tuomittiin kolmen vuoden vankeuteen samojen pilakuvien julkaisemisesta Zgoda-päivälehdessä. Kuinka kaukana länsimainen sananvapaus olikaan valkovenäläisestä? Entä kumpikin edellinen afganistanilaisesta? Voiko “uskontojen halventamisesta” löytyä “sopivaa” rangaistusta, joka ei vaaranna sananvapautta, eikä siksi demokratian perustoja?
John Stuart Mill kirjoitti vuonna 1859, että uskontojen edustajat ovat kovimpia sananvapauden vastustajia, koska he väittävät edustavansa jumalallista totuutta, ja juuri siksi uskontojen kritiikin oikeus on vapauden ehdoton edellytys. Hän totesi: “Emme enää teloita kerettiläisiä, mutta älkäämme imarrelko itseämme olevamme vielä vapaat lain kautta harjoitetun vainon häpeätahrasta. Lainsäädännössämme on edelleen rangaistuksia mielipiteistä, tai ainakin niiden julkilausumisesta.”
Puolitoista vuosisataa myöhemmin kerettiläisten tilanne ei näytä ainakaan parantuneen.



----------------------
http://www.kavkaz.fi/tavoitteet.html
---------------------------------------

No comments: